Netti-Nyssen blogi

Muutaman yön jo kotona nukkuneena, tosin Euroopan matkan unia edelleen näkien, on helppo huokaista, “Olipa hyvä reissu!”. Niin se oli. Mielenkiintoisia keskusteluja, monenmoista toimintaa, erilaisia ihmisiä, ihmettelyn aiheita ja pitkiä matkoja.

Reissun herättämiä ajattelun aihioita tulee riittämään. Ei voi lopettaa pohtimasta Lodzin kaupungin ja Tampereen historiallisia ja kehitysyhtäläisyyksiä. Ajalla ja paikalla oli suuri merkitys jo silloin. Tai miettikääs, kuinka suuri luottamuskulttuurin muutos on ollut avata kaikki EU maiden väliset rajat. On aina yhtä ihana huomata, kuinka kirjastotyön taustalla eri puolilla maailmaa on jotetenkin niin sama eetos. Kirjastojen perimmäisestä ideasta ollaan samaa mieltä, vaikka mahdollisuudet ja tavat toteuttaa sitä vaihtelevat. Ja niin edelleen…

Se, että suomalaiset ja tamperelaiset ovat aktiivisia yhteistyön harrastajia ja maailmalla liikkujia näkyi matkan aikana. Moni tuli kertomaan matkastaan Suomeen, Tampereelle tai lähetti terveisiä Seppälän Jarille, Sadulle, Tuulalle, Kristiinalle, Sinikalle.. Ja löytyipä sieltä seasta vanhoja tuttuja Kroatiasta, USAsta, Etelä-Afrikasta..Se on mukavaa. Me ollaan oikeasti ihan madottoman pieni maa ja kauhean kaukana ja silti meidät tiedetään ja meidän työ on tuttua monelle. Se ei ole sitä itsestään. Suomeen ei poiketa ohikulkumatkalla, meille pitää tulla ja meiltä pitää myös vartavasten lähteä maailmalle.

Reissu ja sen mukanaan tuomat verkostot muuttuvat vähitellen arjeksi, sähköposteiksi ja muistoiksi, toivottavasti myös uudeksi yhteistyöksi. Nyt jatkuu arki  ja muutaman tunnin päästä alkaa Lentävänniemen Suomensaaressa ulkoilma elokuvaesitys. Netti-Nysse ajelee taas kovin mielellään näitä paikallisreittejä.

Kiitos vielä kaikille mukana olleille, matkaa tukeneille ja reissua seuranneille.

Tarmokasta syksyä!

Elina

Tälläinen pitempi kiertue, jossa joka päivä joko siirrytään tai pidetään esittelyjä hukkaa kyllä tehokkaasti viikonpäivätajun. Tänäänkin piti ennen tätä blogikirjoitusta varmistaa, että niin, tänäänhän oli torstai, kun aikaisin aamulla lähdimme runsaan aamiaisen vahvistamana Kaunaksesta kohti Suomea.

Tätä kirjoittaessa olemme Pärnun kohdalla, yksi kylpylähotellikin tuossa taisi olla ja ilma on sateinen. Sinänsä syvällisempään tutkimukseen siitä, että kuinka hyvin kaupunki muuten vastaa Ultra Bran biisiä, ei nyt ole aikaa bussin rymistellessä kohti Tallinnaa ja illalla lähtevää lauttaa.

Suomen lähestyessä kieletkin muuttuvat Internet-yhteyksien löytämisen lisäksi helpommaksi. Liettuaksi kiitos oli ‘atsuuh’ ja eestiksi puolestaan ‘aitäh’. Helppo on suomalaisenkin muistaa nuo sanat. Jostain kumman syystä Eija oli ainakin vielä eilen Kaunaksessa erityisen kiitollinen melkein kaikesta kun taas päivän viimeisen bussiesittelyn päätteeksi poistuva liettualaislapsilauma oli ehkä saanut viruksen Internetistä aivastuksista päätellen.

Karri Huhtanen
vähän väsynyt Internet-roudari

Budapestin pettymyksen jälkeen Lodz ja Kaunas olivat iloisia yllätyksiä. Meitä oli odotettu molempiin kaupunkeihin, ja järjestelyt olivat mallillaan. Meille oli ohjelmaa suorastaan ylitsepursuavasti. Molemmissa kaupungeissa pääsin myös puhumaan kirjastolaisille. Kaunasissa jopa kahteen kertaan.

Suomalainen kirjastotyö on korkeassa kurssissa. Se on suorastaan esikuvallista. Meidän kirjastoelomme murheet ovat täkäläisiin murheisiin verrattuna pieniä. Vaikka resurssit ja lähtökohdat ovat Puolassa ja Liettuassa ”haastavat”, intoa kehittää ja oppia löytyy. Jokaisessa tällä matkalla tavatussa kirjastoporukassa on aina muutamia, joiden silmät syttyvät erityiseen hohteeseen ja aivot raksuttavat niin, että sen miltei kuulee, kun kerron meikäläisistä kirjastotöistä ja Nyssen elämästä. Miten se menikään…kun innostuu, niin onnistuu ja kun onnistuu, niin innostuu.. Elämässä on hyvä innostua aina silloin tällöin. Se on elossa olon merkki.

Lodzissa puhe suomalaisesta kirjastosta yleensä näytti tekevän ihmiset mietteliääksi. Puheeseen oli varmaan osin vähän vaikea tarttua tai samaistua. Tarina Netti-Nyssen elosta on konkreettisempaa ja helposti ymmärrettävää. Ehkä osa kirjastopuolen jutustakin loksahti kohdalleen Netti-Nyssen myötä. Lodzin kirjastolaisia kiehtoi erityisesti nyssemäinen opastus- ja asiakaspalvelutyyli.

Kaunasin kirjastoväki muisteli kaiholla Norjasta saatua vanhaa kirjastoautoa, joka ehti ennen täydellistä hajoamistaan, tehdä hyvää työtä erityisesti lasten parissa. Uuden auton saaminen oli hyvin epärealistista. Kaunaslaiset olivat saaneet Melinda ja Bill Gates säätiöltä rahaa Internet-yleisöpäätteiden ja -luokkien rakentamiseen. Pääsimme tutustumaan ensimmäisiin valmiisiin tietotoreihin. Koulutus oli aloitettu kirjastohoitajista. Saimme tuliaisiksi myös heidän uudet hienot oppimateriaalikirjansa.  Tietokone iloksi ja avuksi I ja II -lehtiset taas jäivät muistuttamaan meidän vierailusta sinne.

Molemmissa paikoissa oli innokasta puhetta yhteistyöprojekteista. Koulutusta ja vierailuja toivottiin. Olisipa mukava, jos asiat etenisivät. Ja mikä ettei niin kävisi, kansainvälisisiä asioita molemmissa paikoissa hoiti kielitaitoiset, fiksut ja vielä kauniitkin naiset. Lodzin ja Kaunasin asiat ovat hyvissä käsissä.

Elina

Matka Kaunasiin Puolan halki oli pitkä ja raskas. Tiet olivat huonossa kunnossa ja hitaita ajaa.  Ajomatkaan meni kauemmin, kuin olimme ajatelleet.Tompalle täytyy kuitenkin antaa täydet pisteet, sillä se löysi hotellillemme ilman minkäänlaisia vaikeuksia.

Lähettäjä Kaunas 1-2.9 2009

Vaikka saavuimme Kaunasiin vasta illalla, oli meitä vastaanottamassa Kaunasin kansainväliseltä osastolta Sandra ja kirjastolta Dalia Poskiene kollegoineen. Ensimmäiseksi meidät vietiin illalliselle. Tosin meidän ollessa kysymyksessä, sitä voidaan kutsua lounaaksi tai päivälliseksi, sillä sellaisilla luksuksilla me nimittäin emme pilaa hyvää matkantekoa.

Kaikki muut nukuimme hyvin, mutta Ari ei. Hän joutui miesten kolmen hengen huoneessa nukkumaan telttavuoteessa. Se on isolle miehelle tuskallinen kokemus. Onneksi hotellin vastaanotossa oltiin ymmärtäväisiä, ja sänky vaihdettiin seuraavaksi yöksi. Aamulla Netti-Nyssessä tehtiin pikasiivous. Voin nyt kokemuksesta kertoa, että tavallinen imuri ei sovellu linja-autoon. Parempaa jälkeä saa aikaiseksi imurin mukana tulleella tekstiilisuulakkeella, jos ei konttaaminen haittaa.

Ensimmäinen esittelypaikka oli Kaunasin keskustassa olevalla puistokadulla. Netti-Nysse ohjattiin pienelle kadunpätkälle, josta olisi pitänyt luikahtaa puiden välistä puistokadun puolelle. Sehän ei meidän 2,5 metriä leveältä ja kankea vartaloiselta bussiltamme onnistu. Onneksi löysimme kiertotien. Sitten auto täyttyi hienommin pukeutuineista ihmisistä kuin koskaan ennen Netti-Nyssen elämässä. Kyseessä oli 9-vuotiaiden koululaisten 25 hengen ryhmä, joka oli pukeutunut kaunalaisten kansansatujen hahmoihin. Lapset olivat harjoitelleet meitä varten esityksen. Kerroimme ensin lapsille, mikä Netti-Nysse oikein on ja minkälaista työtä Suomessa teemme. Liettuassa nähtävästi ei monikaan ikäihminen käytä tietokonetta, sillä lähes kaikki lapsista viittasivat, etteivät heidän isovanhempansa osaa käyttää tietokonetta. Netti-Nyssellä olisi siis töitä Kaunasissa, jos työt Tampereella loppuvat. Liettualaiset lapset eivät eroa suomalaisista, sillä aivan samalla innolla he ryhtyivät pelaamaan. Onneksi puistokadulla vapaasti käytettävä langaton verkko oli tarpeeksi nopea tähän käyttöön.

Lähettäjä Kaunas 1-2.9 2009

Lasten jälkeen auton täyttivät kirjastolaiset, jotka esittelivät oman tietoyhteiskuntaprojektinsa, johon varat oli saatu Bill ja Belinda Gatesin säätiöltä. Elina esitteli Tampereen kaupunginkirjaston, tietotorien ja Netti-Nyssen toimintaa. Toisaalta oli haikea kuunnella heidän suunnitelmiaan, sillä he ovat siinä tilanteessa, missä me olimme yli kahdeksan vuotta sitten.

Lähettäjä Kaunas 1-2.9 2009

Seuraavaksi pidimmekin avoimia ovia, ja kirjastolaiset jakoivat esitteitä projektistaan. Jälleen korostui se ero, mikä on meidän  ja heidän ikäihmistensä ero. Oli vaikea saada vanhempia ihmisiä tutustumaan tietokoneisiin. He vetosivat korkeaan ikäänsä, ja etteivät enää pysty omaksumaan uusia tekniikoita. Meillähän tällaista ongelmaa ei ole ollut edes toiminnan alussa. Päinvastoin kursseillemme oikein jonotettiin. Avoimilla ovilla kuitenkin poikkesi yli 90 kävijää. Lisäksi vieraillulla kävi myös kaupungin virkamiesväkeä.

Pikaisen lounaan jälkeen lähdimme esittäytymään Kaunasin pääkirjastolle ja tutustumaan heidän tiloihinsa. Heillä oli kirjastossa useampi kerroksinen kirjavarasto, joka sisälsi miljoona kirjaa. Kirjavaraston ylimmästä kerroksesta oli huikeat näkymät yli Kaunasin. Emme oikein päässeet selvyyteen, että oliko varastossa kaikki kirjaston kirjat vai vain varastokirjat. Kirjan noutaminen varastosta kesti kuitenkin vähintään 20 minuuttia. Pääkirjastossa oli myös projektin varoilla varustettu tietokoneluokka. Noin puolet koneista oli kannettavia, jotta niiden siirtäminen toiseen kurssipaikkaan olisi mahdollisimman helppoa.

Seuraava esittelypaikkamme oli sydäntäsärkevä. Kyseessä oli lastenturvakoti, johon sijoitetut lapset tulevat yleensä päihdekodeista. Lastenkodissa oli käytössä yksi vanha tietokone, mutta ei Internet-yhteyttä. Valitettavasti mekään emme voineet sitä heille tarjota, sillä alueella ei toimi yhtäkään vapaata langatonta verkkoa. Onneksi asia ei tuntunut lapsia juuri haittaavan, sillä Muumi-peli ja jakamamme Kirjatti-kirjanmerkit ja karkit tuntuivat olevan tarpeeksi mielenkiintoisia. Lapsia oli eri ikäryhmistä. Kuten vierailulla olleesta kouluryhmästäkin, osa heistä osasi jo jonkun verran englantia.

Lähettäjä Kaunas 1-2.9 2009

Tämän jälkeen kävimme tutustumassa  teknologiamuseossa kaunaslaisen eläkkeellä olevan siltainsinöörin valokuvanäyttelyyn. Hän on jo vuosikymmeniä seurannut liettualaisten siltojen kuntoa, ja raportoi niistä myös viranomaisille. Museo sijaitsi vanhassa kaupungissa, jonne emme tällä kertaa valitettavasti ehtineet kävelykierrokselle.

Päivän päätteeksi kävimme yhteisellä illallisella vierailuemäntiemme kanssa. Vierailu tuntui kaikista onnistuneelta ja antoisalta. Lämmin kiitos Sandralle erinomaisena emäntänä, oppaana ja tulkkina toimimisesta.

Eija