Matka Kaunasiin Puolan halki oli pitkä ja raskas. Tiet olivat huonossa kunnossa ja hitaita ajaa. Ajomatkaan meni kauemmin, kuin olimme ajatelleet.Tompalle täytyy kuitenkin antaa täydet pisteet, sillä se löysi hotellillemme ilman minkäänlaisia vaikeuksia.
Vaikka saavuimme Kaunasiin vasta illalla, oli meitä vastaanottamassa Kaunasin kansainväliseltä osastolta Sandra ja kirjastolta Dalia Poskiene kollegoineen. Ensimmäiseksi meidät vietiin illalliselle. Tosin meidän ollessa kysymyksessä, sitä voidaan kutsua lounaaksi tai päivälliseksi, sillä sellaisilla luksuksilla me nimittäin emme pilaa hyvää matkantekoa.
Kaikki muut nukuimme hyvin, mutta Ari ei. Hän joutui miesten kolmen hengen huoneessa nukkumaan telttavuoteessa. Se on isolle miehelle tuskallinen kokemus. Onneksi hotellin vastaanotossa oltiin ymmärtäväisiä, ja sänky vaihdettiin seuraavaksi yöksi. Aamulla Netti-Nyssessä tehtiin pikasiivous. Voin nyt kokemuksesta kertoa, että tavallinen imuri ei sovellu linja-autoon. Parempaa jälkeä saa aikaiseksi imurin mukana tulleella tekstiilisuulakkeella, jos ei konttaaminen haittaa.
Ensimmäinen esittelypaikka oli Kaunasin keskustassa olevalla puistokadulla. Netti-Nysse ohjattiin pienelle kadunpätkälle, josta olisi pitänyt luikahtaa puiden välistä puistokadun puolelle. Sehän ei meidän 2,5 metriä leveältä ja kankea vartaloiselta bussiltamme onnistu. Onneksi löysimme kiertotien. Sitten auto täyttyi hienommin pukeutuineista ihmisistä kuin koskaan ennen Netti-Nyssen elämässä. Kyseessä oli 9-vuotiaiden koululaisten 25 hengen ryhmä, joka oli pukeutunut kaunalaisten kansansatujen hahmoihin. Lapset olivat harjoitelleet meitä varten esityksen. Kerroimme ensin lapsille, mikä Netti-Nysse oikein on ja minkälaista työtä Suomessa teemme. Liettuassa nähtävästi ei monikaan ikäihminen käytä tietokonetta, sillä lähes kaikki lapsista viittasivat, etteivät heidän isovanhempansa osaa käyttää tietokonetta. Netti-Nyssellä olisi siis töitä Kaunasissa, jos työt Tampereella loppuvat. Liettualaiset lapset eivät eroa suomalaisista, sillä aivan samalla innolla he ryhtyivät pelaamaan. Onneksi puistokadulla vapaasti käytettävä langaton verkko oli tarpeeksi nopea tähän käyttöön.
Lasten jälkeen auton täyttivät kirjastolaiset, jotka esittelivät oman tietoyhteiskuntaprojektinsa, johon varat oli saatu Bill ja Belinda Gatesin säätiöltä. Elina esitteli Tampereen kaupunginkirjaston, tietotorien ja Netti-Nyssen toimintaa. Toisaalta oli haikea kuunnella heidän suunnitelmiaan, sillä he ovat siinä tilanteessa, missä me olimme yli kahdeksan vuotta sitten.
Seuraavaksi pidimmekin avoimia ovia, ja kirjastolaiset jakoivat esitteitä projektistaan. Jälleen korostui se ero, mikä on meidän ja heidän ikäihmistensä ero. Oli vaikea saada vanhempia ihmisiä tutustumaan tietokoneisiin. He vetosivat korkeaan ikäänsä, ja etteivät enää pysty omaksumaan uusia tekniikoita. Meillähän tällaista ongelmaa ei ole ollut edes toiminnan alussa. Päinvastoin kursseillemme oikein jonotettiin. Avoimilla ovilla kuitenkin poikkesi yli 90 kävijää. Lisäksi vieraillulla kävi myös kaupungin virkamiesväkeä.
Pikaisen lounaan jälkeen lähdimme esittäytymään Kaunasin pääkirjastolle ja tutustumaan heidän tiloihinsa. Heillä oli kirjastossa useampi kerroksinen kirjavarasto, joka sisälsi miljoona kirjaa. Kirjavaraston ylimmästä kerroksesta oli huikeat näkymät yli Kaunasin. Emme oikein päässeet selvyyteen, että oliko varastossa kaikki kirjaston kirjat vai vain varastokirjat. Kirjan noutaminen varastosta kesti kuitenkin vähintään 20 minuuttia. Pääkirjastossa oli myös projektin varoilla varustettu tietokoneluokka. Noin puolet koneista oli kannettavia, jotta niiden siirtäminen toiseen kurssipaikkaan olisi mahdollisimman helppoa.
Seuraava esittelypaikkamme oli sydäntäsärkevä. Kyseessä oli lastenturvakoti, johon sijoitetut lapset tulevat yleensä päihdekodeista. Lastenkodissa oli käytössä yksi vanha tietokone, mutta ei Internet-yhteyttä. Valitettavasti mekään emme voineet sitä heille tarjota, sillä alueella ei toimi yhtäkään vapaata langatonta verkkoa. Onneksi asia ei tuntunut lapsia juuri haittaavan, sillä Muumi-peli ja jakamamme Kirjatti-kirjanmerkit ja karkit tuntuivat olevan tarpeeksi mielenkiintoisia. Lapsia oli eri ikäryhmistä. Kuten vierailulla olleesta kouluryhmästäkin, osa heistä osasi jo jonkun verran englantia.
Tämän jälkeen kävimme tutustumassa teknologiamuseossa kaunaslaisen eläkkeellä olevan siltainsinöörin valokuvanäyttelyyn. Hän on jo vuosikymmeniä seurannut liettualaisten siltojen kuntoa, ja raportoi niistä myös viranomaisille. Museo sijaitsi vanhassa kaupungissa, jonne emme tällä kertaa valitettavasti ehtineet kävelykierrokselle.
Päivän päätteeksi kävimme yhteisellä illallisella vierailuemäntiemme kanssa. Vierailu tuntui kaikista onnistuneelta ja antoisalta. Lämmin kiitos Sandralle erinomaisena emäntänä, oppaana ja tulkkina toimimisesta.
Eija