Pro gradu –tutkielma saksan etäkerhoista

06/06/2012

Tutkin pro gradu -tutkielmassani kahta saksan etäkerhoa, jotka järjestettiin syyslukukaudella 2011. Keskityin tutkielmassa etäkerhon työtapoihin, joita käsittelin konstruktivistisen oppimisteorian ja mediateknisen analyysin avulla. Tutkimuksen aineistona olivat etäkerhotallenteet sekä 17 kerholaisen haastattelut. Kirjoitin tutkielman saksaksi ja sen alkuperäinen nimi on ”Im Fernklub Deutsch lernen. Eine konstruktivistische und medientechnische Analyse zum Fernklubunterricht im Deutschen am Beispiel des Virta-Projekts.” Tutkielma on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22311.

Konstruktivismin lähtökohta on, että oppiminen tarkoittaa uuden tiedon rakentumista vanhan tiedon pohjalle. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa mainitut kerhotavoitteet pohjautuvat tähän oppimisteoriaan. Tutkielmassa selvitettiin, millaiset konstruktivistisen oppimisteorian mukaiset työtavat ovat mahdollisia etäkerhossa. Tällaisiin työtapoihin liittyy ongelmalähtöinen, aktiivinen, kontekstisidonnainen ja sosiaalinen oppiminen, jotka tutkielman perusteella ovat toteutettavissa etäkerhossa.

Yleisin työtapa saksan etäkerhoissa oli kuitenkin PowerPoint-esitelmän seuraaminen. Tämä oli odotettavissa, sillä videokonferenssijärjestelmät ovat kehittyneet esitelmä-toiminnon ympärille. Saksan etäkerhoissa PowerPoint-esitelmien tarkoituksena oli esitellä uutta sanastoa, joka oli usein havainnollistettu kuvien avulla. PowerPoint-esityksiin liittyi lähes aina jokin toinen harjoitus, joka oli työtavaltaan erilainen. Onnistunut esimerkki esitelmän käytöstä kerho-opetuksesta oli sanaston esitteleminen opettajan omien lomamatkakuvien selailun ja jutustelun lomassa. Työtapa yhdisti kaksi toivottavaa kriteeriä: sosiaalisuuden ja kontekstisidonnaisuuden.

Koska konstruktiivisen oppimisteorian mukaiset työtavat ovat etäkerhossa mahdollisia, ei ole perusteltavaa rakentaa kerho-opetusta yksinomaan PowerPoint-esitelmien ympärille. Onnistuneita työtapoja etäkerhossa olivatkin harjoitukset, joissa yhdistyi monta konstruktivistista ominaisuutta. Tällaisia harjoituksia olivat esimerkiksi piirrä-ja-arvaa -peli, laululeikit, dramatisoinnit, lemmikin esitteleminen kameralle ja värien opettelu etsimällä värikkäitä esineitä kotoa. Viimeksi mainitussa esimerkissä yhdistyi ongelmalähtöinen ja aktiivinen oppiminen.

Suurimpia haasteita konstruktivistisen oppimisteorian mukaisten tavoitteiden toteuttamiselle asettavat opettajajohtoinen kerhohuoneen käyttö, huonot mahdollisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä tekniset häiriöt. Lähes kaikki keskusteluharjoitukset oli toteutettu siten, että kerholaiset vuorotellen puhuivat opettajan kanssa tai vastasivat edellisen kerholaisen esittämään kysymykseen. Tämä vei aikaa eikä ollut mikrofonin käyttöön liittyvien taukojen vuoksi luontevaa. Käytännössä kerholaiset keskustelivat mikrofonin kautta pääasiassa opettajan kanssa. Koska tämä työtapa oli toistuva, voidaan saksan etäkerho-opetusta luonnehtia opettajajohtoiseksi. Opettajajohtoisuus johtuu osittain oppimisympäristöstä, sillä kerholaiset tarvitsivat usein opettajan apua videokonferenssijärjestelmän toimintojen käyttämisessä. Toisaalta opettajajohtoiset keskustelut tarkoittivat, etteivät kerholaiset juuri tutustuneet toisiinsa kerhossa. Ryhmäkeskustelu-harjoituksen aikana kävi ilmi, etteivät varsinkaan nuoremmat kerholaiset olleet tutustuneet toisiinsa kerhon aikana, vaan ujostelivat toisiaan.

Tutkielman perusteella voidaan päätellä, että etäkerho-opetus on liian haasteellista useimmille alle 10-vuotialle kerholaisille. Konferenssijärjestelmän toimintojen hallinta ja käyttö oli puutteellista alle 10-vuotiailla kerholaisilla, mikä vaikutti koko kerho-opetuksen sujuvuuteen ja kerholaisten motivaatioon. Nuorimmat kerholaiset eivät esimerkiksi oppineet kerhon aikana laittamaan mikrofonia päälle ja pois sujuvasti.

Etäkerhojen etuna voidaan pitää chat-keskustelualustaa. Varsinkin vanhemmat kerholaiset tutustuivat toisiinsa chatin välityksellä, sillä muuten etäkerhossa oli hyvin vähän tilaa vapaalle oma-aloitteiselle juttelulle. Tähän vaikutti myös se, etteivät kerholaiset voineet jäädä kerhon jälkeen juttelemaan toistensa kanssa. Chattiin kirjoitettiin keskustellakseen, kommentoidakseen opetusta, ilmoittaakseen teknisistä ongelmista tai kysyäkseen jotakin opettajalta.  Opettaja kommentoi usein chat-kirjoituksia, mikä toi kerhoon luontevan keskustelun tuntua.

Lisäksi tutkielmassa selvitettiin teemahaastattelujen avulla, miten kerholaiset kokivat etäkerhossa oppimisen. Suurin osa kerholaisista ei osannut erottaa etäkerho-opetusta kielten oppimisesta. Lähes kaikki kerholaiset olivat valinneet saksan etäkerhon, koska olivat kiinnostuneita saksan kielestä. Kerhoon osallistumiseen ei ollut vaikuttanut se, että etäkerhot järjestettiin lähiopetuksen sijaan tietokoneen välityksellä. Suurin osa olisi halunnut myös jatkaa etäkerhossa opiskelua, koska halusi oppia saksaa tai jotakin muuta kieltä.

Aineiston rajallisuuden vuoksi tutkielman tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina eikä niiden perusteella voida tehdä yleistyksiä kaikista etäkerhoista.

Hanne Stedt


Kokemuksia ruotsin etäkerhosta

01/06/2012

Virran kotisivuilla on jo pari viikkoa ollut katseltavissa video, jossa ruotsin etäkerhon ohjaaja ja kolme kerholaista kertovat kokemuksistaan. Linkkaanpa sen tännekin, jos se on jäänyt sieltä huomaamatta: kas tässä.

Ruotsin kerho

Kielten etäkerhot ovat olleet niin suosittuja, että jatkoa on luvassa. Syksyllä järjestetään ruotsin, venäjän ja saksan kerhot, jotka kestävät syyskuun puolivälistä marraskuun loppuun.